Tässä mä istun, pimeässä kodissa.
Patjan päällä hiljaisuudessa.
Taskulampun valossa.
Painan pääni seinää vasten ja kuuntelen.
Hiljaisuus on yhtä kaunista kuin missä tahansa.
Silti tässä hiljaisuudessa on elämää.
Elämää seinien takana, ikkunoiden toisella puolella.
Varjot eivät ole pelottavia ollenkaan.
Kuulen, kun vaihdat kirjan sivua.
Rakastan kirjoja.
Varsinkin vanhoja sellaisia.
Sellaisia, joiden sivut ovat kellertyneet aikojen saatossa,
Ja joiden reunat ovat rypistyneet käytössä.
Kirja kertoo elämästä,
Ja minähän pidän siitä.
Elämä osaa olla ihmeellistä.
Vain muutama päivä ja pääni on täynnä ajatuksia:
Haaveita, toiveita.
Täälä kaikki on niin toisin.
Tuntuu, että täälä lintu saa siivet ja oppii lentämään.
Ilmapallot pääsevät korkeuksiin.
Täälä alkaa sydän sykkimään kuin kotonaan.
