On outoa tuntea höyhen kiven jälkeen.
Pehmeä, mutta oikeastaan mitättömän tuntuinen.
Mutta juuri se tuntemattomuus tuntuu.
Kiven on tuntenut silloinkin, kun ei olisi tahtonut.
Se on painanut, ollut terävä ja kannattelua vaativa.
Nyt kun ei tunne mitään, ajatukset tajuavat tuntemattomuuden.
Ja sitten olo on taas kevyt kuin höyhenellä.
Välillä on kiva vain leijua.
Välillä on kiva vain leijua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti